Moikka taas,

Jippii, veneilykausi on avattu. Nyt kun aurinko on paistanut olemme alkaneet käydä taas uimassa. Isäntä ja se nainen olivat ihan innoissaan, kun minäkin menin uimaan. Viime kesänä oikeastaan opin vasta uimaan ja se on mukavaa hommaa, viilentää kivasti. Isovalkoinen on ihan hulluna uimiseen. Pikkuvalkoinenkin katseli kiinnostuneena, joten opetinpa sitten senkin uimaan.

Se nainen rupesi puhumaan, josko vene jo vesille ja isäntä teki työtä käskettyä.

Minähän olen oikein kokenut merikarhu, joten ei muuta kuin veneen nokkaan tähystämään. Pikkuvalkoinen tuli myös ja ihan rauhassa otti paikkansa sen naisen vierestä.

Isovalkoisella heitti taas isopyörä eikä se oikein tajunnut koko asiaa.

Kokoajan sen teki mieli hypätä järveen ja metsästää airoa. Kerran lähdimme soutamaan saareen, se oniin kiva paikka. Olin käynyt siellä jo isännän kanssa, mutta nyt se nainen ja valkoisetkin tulivat  mukaan. Minä tähystin siinä veneen nokassa ja jotenkin horjahdin ja tipuin yli laidan, kuinka nöyryyttävää. Se nainen huusi, että Aamu putosi ja isäntä noukki minut veneeseen. Hiipailin takaisin nokkaan ja olin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Päädimme saareen ja vapaus koitti! Kävimme uimassa ja juoksimme ympäriinsä. Järvellä oli yksi vanha tuttu viime kerralta, nimittäin kanadanhanhi. Se tuli taas siihen rantaan katselemaan meitä. Ihan hiljaa se uiskenteli ja katseli meitä, pari kertaa sille oli pakko sentään haukkua, jotta ymmärtäisi, että minä olen suuri metsästäjä, vaan eipä tuo tajunnut.  Illalla soudimme takaisin kotiin ja se Isovalkoinenkin oli jo hiljaa. Nyt täytyy taas mennä, vene odottaa!