Heippa,

 

Olen niin nauttinut elämästä, että kirjoittaminen on vallan unohtunut. Eilen olikin mukava päivä. Ensinnäkin se nainen oli meidän kanssa kokopäivän kotona ja kävimme monta kertaa uimassa. Oli tosi kuuma, joten pulahdus järveen vilvoitti mukavasti. Lisäksi se nainen oli meidän kanssa kokopäivän ulkona, otti kuulemma aurinkoa. Minun piti tosin käydä vähänväliä tökkimässä sitä kuonolla, että se oli varmasti elossa.

Pieni ja isovalkoinenkin nautti ilmasta ja ne oli ihan kiltisti (ihme!). Välillä intouduimme oikein leikkimään. Kun isäntä tuli sieltä paikasta, mitä töiksi sanotaan lähdimmme sen naisen ja isännän kanssa ihan kolmistaan veneilemään, voi sitä onnen määrää, kun ne vähä älyiset jäivät kotiin!

Olimme menossa meidän omalle saarelle, kun se hyökkäsi. Se nainen huusi ja maastoutui veneen pohjalle ja me isännän kanssa ensin ihmeteltiin sitä, kunnes tajusimme että lokki se syösyi kohti venettä. Uudestaan ja uudestaan. Kummalista, kyllä ne aina ennen on osannut käyttäytyä. Isäntä puhui jostain pesimäajasta, onkohan se jotain syötävää?

Kävimme meidän saarella, mutta lokit olivat niin hurjana, rttä jouduimme lähtemään. Olisinhan minä ne hoidellut, mutta en jaksanut, koska oli niin kuuma. Pikkuisen piti kuitenkin käydä ärsyttämässä.

Meninne toiseen saareen ja lokit jaksoivat jonkin aikaa tulla perässä, mutta jättivät meidät sitten rauhaan. Rantauduimme ja isäntä meni virittämään nuotioo ja minä vahdin vieressä. Se nainen meni onkimaan, mutta se ei kuitenkaan halua onkia niitä ylösasti. Kummalista, se siis vaan syöttää niitä koukun päästä, kuulemma pelkää kaloja.

Isäntä grillasi meille lihaa ja sainhan minäkin osani, tietysti. Jonkin ajan kuluttua lähdimme takaisin kotiin ja menimme sitten nukkumaan. Hyvä päivä!

Ai niin, meillä asuu nykyyän yhden kissan sijaan kaksi. Se uusi on tosi omituinen. Ei yhtään arvostanut minun hoitoyrityksiä alkuun. Nykyään tullaan ihan hyvin toimeen. Se on kuulemma jotain rotuakin (kissa siis). Kovaa ääntä se ainakin pitää. Se toinen kissa sai pennut, kuulemma 3 kappaletta. Yksi päivä isäntä toi niille jonkin talon ja se nainen huokaili, kuinka hieno se oli. Sen oli tehnyt yksi mies sieltä talosta missä me joskus käymme (siellä on se nainenkin, joka luulee, että minulla on aina nälkä). Olisihan niille huonompikin välttänyt, minäkin haluan hienon mökin.

No joka tapauksessa, ne pennut on vielä niin pieniä, että ovat vaan siellä mökissä, mutta enköhän minä kohta pääse niitä hoitamaan.

Terkuin; Aamu

Heipparallaa,

 

Viimeaikoina ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Paitsi D koira tuli taas meille kyläilemään, se sitten taitaa palvoa minua. Ainakin se on aina perässä ja pitäisi leikkiä kokoajan. Onhan se ihan mukava touhuta sen kanssa. Pikkuvalkoinen kasvaa kovaa vauhtia, ei se kauaa enään ole niin pieni.

Kissasta olen kyllä huolissani, niin meillä siis asuu myös sellainen. Se on kovasti lihonnut viimeaikoina ja kerjää ruokaa KOKO ajan, isäntä ja se nainen miettii onko tiine... No sehän nyt tästä vielä puuttuikin, enhän minä nyt niitäkin pentuja ehdi hoitamaan. Pakko se vaan kai on, jos niitä sieltä ulos tulee, aika näyttää.

Ainiin, sattuihan minulle tuossa jokinaika sitten yksi kamala juttu. Se minun lempiihminen tuli kylään, mutta sillä oli mukana kaksi jotain lonttakorvaista koiraa, toinen on meillä käynyt aiemminkin, mutta sitä toista en ole ikinä ennen nähnyt. Tästä se kummallisuus sitten alkaakin, se nainen laittoi pikku ja isovalkoisen niitten omaan huoneeseen ja ne menikin sinne, mutta sitten kutsui minuakin, en ensin noteerannut, koska enhän minä ikinä ennenkään ole sinne joutunut! Niin vain se minut tuuppasi portista sisälle :( Kamalaa vääryttä. Kävin syömässä yhden luun, mikä ei ollut muille kelvannut ja aloitin protestoinnin, märisin kovaan ääneen siinä portin takana koko ajan.

Kun se nainen oli pessyt nuo vieraat koirat ja ne lähtivät, suvaitsi se ihminen päästää minut ulos. En todellakaan mennyt lähellekkään, vaan tein mielipiteeni hyvin selväksi, minähän en edes ruokaa siltä ottanut. Kaikkea sitä joutuukin karhukoira sietämään. Kun isäntä tuli kotiin, linnoittauduin sen viereen ja kantelin tuosta naisesta.

Illalla se nainen lepytteli minua herkuilla. kun olin tarpeeksi saanut suvaitsin mennä sen kanssa nukkumaan, eiköhän se taas hetken muista.

 

Terkuin, Aamu

 

 

Moikka taas,

Jippii, veneilykausi on avattu. Nyt kun aurinko on paistanut olemme alkaneet käydä taas uimassa. Isäntä ja se nainen olivat ihan innoissaan, kun minäkin menin uimaan. Viime kesänä oikeastaan opin vasta uimaan ja se on mukavaa hommaa, viilentää kivasti. Isovalkoinen on ihan hulluna uimiseen. Pikkuvalkoinenkin katseli kiinnostuneena, joten opetinpa sitten senkin uimaan.

Se nainen rupesi puhumaan, josko vene jo vesille ja isäntä teki työtä käskettyä.

Minähän olen oikein kokenut merikarhu, joten ei muuta kuin veneen nokkaan tähystämään. Pikkuvalkoinen tuli myös ja ihan rauhassa otti paikkansa sen naisen vierestä.

Isovalkoisella heitti taas isopyörä eikä se oikein tajunnut koko asiaa.

Kokoajan sen teki mieli hypätä järveen ja metsästää airoa. Kerran lähdimme soutamaan saareen, se oniin kiva paikka. Olin käynyt siellä jo isännän kanssa, mutta nyt se nainen ja valkoisetkin tulivat  mukaan. Minä tähystin siinä veneen nokassa ja jotenkin horjahdin ja tipuin yli laidan, kuinka nöyryyttävää. Se nainen huusi, että Aamu putosi ja isäntä noukki minut veneeseen. Hiipailin takaisin nokkaan ja olin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Päädimme saareen ja vapaus koitti! Kävimme uimassa ja juoksimme ympäriinsä. Järvellä oli yksi vanha tuttu viime kerralta, nimittäin kanadanhanhi. Se tuli taas siihen rantaan katselemaan meitä. Ihan hiljaa se uiskenteli ja katseli meitä, pari kertaa sille oli pakko sentään haukkua, jotta ymmärtäisi, että minä olen suuri metsästäjä, vaan eipä tuo tajunnut.  Illalla soudimme takaisin kotiin ja se Isovalkoinenkin oli jo hiljaa. Nyt täytyy taas mennä, vene odottaa!   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Heippa vaan,

 

Onpa nyt säät hellinneet! me karvaisetkin olemme saanneet olla paljon ulkona ja auttaa sitä naista erinäisissä pihahommissa. Puunkanto on yksi jokapäiväinen homma, se pienivalkoinen ja se isokin menevät aina sinne puuvajaan ihan innoissaa, minä yleensä makoilen kukkapenkissä ja suoritan vartiointia, eihän sitä tiedä jos joku pääseekin yllättämään.

Yleensä ne kaksi tulevat riemuissaan pihalle sieltä, molemmilla kepit suussa ulos juoksemaan rallia. Saatanhan minäkin siihen juoksuun osallistua ja viedä niiltä kepin, ihan vain koska pystyn siihen.

Paljon ollaan käyty myös metsässä, on mukava päästä hieman eri paikkoihin välillä tutkailemaan paikallisia posteja.

Päästiin muuten yksipäivä käymään sielläkin missä tuo isovalkoinen ne pennut pykäsi ja siellä oli myös D koira, sehän siis asui meillä sen aikaa kun tuo isovalkoinen oli pentuja pykäämässä.

Mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja oikoa jäseniä ja riehua ihan kunnolla! Sen päälle D koirakin tajuaa.

Ainiin, yksi viikonloppu mentiin sen naisen ja sen toisen naisen, siis sen minun lempi ihmisen kanssa kauppaan! Siellä oli tosi paljon ihmisiä ja koiria, minä en oikein tykännyt, kun ne tunkivat iholle ja ilmoitinkin tämän hyvin selväsanaisesti.

Mutta siellä oli herkkuja koko kauppa täynnä, lumoava tuoksu täytti nenäni, saimmekin valita monia herkkuja mukaan.

Jouduimme kuitenkin kaikki istumaan riviin ja joku mies otti meistä kuvia, omituista. No saatiin sekin homma hoidettua ja eikun kotiin syömään ja nokosille, oli se senverran rankkaa.

 

Terkuin; Aamu