Ajattelin kertoa nyt hieman ihmisistä elämässäni. Toisinaan käymme kyläilemässä erinäisissä pakoissa isännän ja sen naisen kanssa, yksi lempipaikoistani on mummola. (tai niin se nainen sitä kutsuu) Siellä on sellainen nainen, jonka mielestä minulla on aina nälkä. Osaan käsitellä sitä naista oikein hyvin, pieni katse kulmien alta ja vinkaisu niin johan makkaraa tulee.

Siellä on myös mies, joka aina jaksaa touhuta meidän kanssa. Tosin se luulee vähän liikoja tuosta vajaa älyisestä isostavalkoisesta, onneksi se nainen kuitenkin ruokkii minua enemmän.

Joskus käydään lenkillä yhden naisen kanssa, jolla on kaksi koiraa. Ne on hieman omituisia, sen naisen mielestä minä olen hirmuisen pelottava koira. No olenhan minä, eipä siinä mitään. Viimeksi kun se tuli meille kylään, päätin kiusata sitä hieman. Varovasti nousin sitä vasten ja nuuskutin nenää. Haistoin, että sitä jännitti, joten heitin selälleni ja otin kilteimmän ilmeen mitä tiedän. Ei se ihan vielä uskonut minua, mutta Ymmärtäähän sen, että uljas ulkomuotoni pelottaa toisia.

Sen naisen koirat eivät järin fiksuja ole nekään. Se toinen yrittää esittää isoa ja luulee, että pelkään sitä. En jaksa edes ärähtää takaisin, sillä tietäähän sen kumpi meistä voittaisi jos niiksen tulisi. Toinen sentään älyää pysyä kaukana.

Pienenvalkoisen kanssa onnistuu koulutus ihan hyvin, opetin sitä käyttämään palloa mistä saa nameja. Selkeästi viisaammat geenit kuin äidillään, Se on osoittautunut ihan mukavaksi pennuksi. Silloin kun kukaan ei nää, minä leikin sen kanssa. On mukavaa joskus painia oikein kunnolla.

Terkuin Aamu