Olipas mukava viikonloppu! Perjantaina yllätyin totaalisesti, isäntä ja se nainen jäivätkin koko päiväksi kotiin. Olen tässä nyt jo jonkin aikaa murjottanut isännälle, sillä tuo ihmis epatto tuntuu unohtaneen MInun suuren olemassaoloni kokonaan.

(Niinkuin jo aiemmin kerroin, joudun jakamaan aikani sen Valkoisen vajaaälyisen koiran kanssa, eikä siinä vielä kaikki! Se hävisi pariksi kuukaudeksi ja kun se tuli takaisin oli niitä valkoisia kaksi, toinen valkoinen, olkoon nyt vaikka pikkuvalkoinen on kyllä ihan mukava tapaus, olkoonkin, että on sanomatta selvää kuka senkin tässä talossa joutuu tavoille opettamaan. Tuosta valkoisesta ei ainakaan ole roolimalliksi tuolle pienelle koiran vesalle ja onhan se nyt yritettävä ainakin, että edes joku ymmärtäisi jatkaa minun hyväksihavaitulla ja viitoittamalla tielläni.)

 

No nyt isäntäni on ollut niin tuon pienen valkoisen pauloissa, että minä joudun odottamaan aina vuoroani, typerää. Päätinkin, että noin ala-arvoinen ihminen ei ansaitse edes koskea minuun. Tyydyn siis tuijottamaan syyllistävästi sohvan nurkasta ja toisinaan urahtelemaan, jotta hän kuitenkin muistasi, että minähän en häntä tarvitse.

Tuo nainenkin, niin. Ennen pikkuvalkoisen saapumista meillä oli tarkat rutiinit, illalla yhdeksältä nukkumaan. Isovalkoinen jäi vielä isännän kanssa olohuoneeseen, mutta me menimme aina yhdeksältä nukkumaan. (Se hyvä puoli tuossa naisessa sentään on, että ymmärtää unen päälle ja tietää. koska karkkihammastani kolottaa. Usein se nainen sanoo minua hassuksi koiraksi, mutta menköön, kunhan ymmärtää antaa sitä namia.) Kun pieni valkoinen saapui, ei kukaan tullutkaan minun kanssa nukkumaan, se nainen meni sen pienen valkoisen kanssa vierashuoneeseen, yritti minulle selittää, että ei voi pientä lasta heti yksin jättää ja että tämä on vain väliaikaista. Ei minua vaan olisi pelottanut, mutta minä olenkin rohkea karhukoira! Ymmärtäähän sen toisaalta, että jos se tuosta isostavalkoisesta on ulos tullut, ei se niin järkevä voi ollakkaan. Murjotin sille naiselle kaksi päivää, en edes vilkaissut, ruoankin suostuin syömään vasta myöhemmin.

Nyt aikataulut ovat kuitenkin pallanneet normaaleiksi ja se nainen nukkuu taas minun kanssani. Joskus joudun mennä haukottelemaan tai mörisemään, että se varmasti ymmärtää, että kello on jo yhdeksän. (uskon, että se nainen kuitenkin arvostaa, että JOKU pitää tässä huushollissa asiat tassuissaan) Pikkuvalkoinen nukkuu nyt omassa huoneessaan, ei se niin tyhmä ollutkaan, kun luulin ja juuri siksi päätin ottaa pikkuvalkoisen tassujeni suojaan ja opettaa sille miten maailma kulkee.

Perjantaina oli siis luvassa paljon ulkoilua, ehdin jo opettamaan pikkuvalkoiselle parhaan kukkapenkin kaivuu paikan, ihan hyvin se oppi, muutaman kerran sitä piti kuonolla tökkiä ja tassulla näyttää oikea tekniikka, mutta oppi se. Onkohan sillä sittenkin hiukan karhunkoiran verta jossain. Isäntä ja se nainen nauroivat meille, ottivat kuviakin, katsotaan osaanko ne tänne laittaa.

Jäällekkin pääsin pitkästä aikaa, oli mukava päästä oikomaan kunnolla jäseniä ja ottamaan riemun irtiolosta. Se tyhmä valkoinen luuli, että on kesä ja hyppäsi mahaplätsillä laiturilta suoraan jäälle, eikö sen mieleen tullut, että järvi on jäässä kun minä, isäntä ja pikkuvalkoinen siinä jään päällä seistiin. No onneksi tajusi edes nolostua!

Hieman suti jalat tyhjää, kun oli niin liukasta, painelin ihan koko lammen ympäri, kun iso ja pieni valkoinen tyytyivät olemaan isännän ja sen naisen vieressä. Sieltä ne jotain huutelivat, ettei saa mennä, kai minä nyt suurena metsästäjänä tiedän mihin voin mennä ja mihin en. Tulin sitten takaisin hetken juostuani.

 

Odotan toisaalta jo kesää, silloin lempitouhuani on juosta mustikkamättään taakse piiloon ja katsella kun isäntä huutaa kitapurjeet lepattaen minua takaisin, ikinä se ei nää missä olen. Se nainen yleensä tajuaa asian ja huutaa minulle, että minut on nähty. Siinä vaiheessa olen yleensä tullut piilosta pois ja esittänyt etten olisi yhtään kullut, että minua huudetaan... Toimii joka kerta ;)

 

Viikonloppu meni siis näissä merkeissä, tietysti nokosia ja syömistä unohtamatta. Siinäpä ne lempiharrastukseni!

 

Terkuin Aamu