Heippa,

Onpas ollut vilkas viikko takana. Meille tuli hoitoon alkuviikoksi vielä toinenkin pieni valkoinen ja yksi isompi. Pienten valkoisten kanssa ei mitään ongelmaa ollut, vaikka väsynyt olenkin, sillä minähän ne jouduin hoitamaan.

Se nainenkin huokaili, kuinka ei ikinä halua kahta pentua samaan aikaan. Ihankuin se jotain olisi joutunut tekemään. Helppoahan se on ruokaa antaa. Minä jouduin kuitenkin kaitsemaan niitä, näyttämään kukkapenkit ja sen missä on parhaat hiiripaikat. Onnistui se toinen pikkuvalkoinen löytämään yhden hiiren raadon, vaikka mikäs ihme se on, olenhan minä tälläinen hieno metsästyskoira!

Kävihän meillä yksi toinenkin nainen. Se onkin minun lemppari ihminen koko maailmassa. En vaan voi vastustaa sitä ihmistä. Se aina katsoo minua hellästi ja lepertelee mukavasti.  Vaikka enhän minä sellaista tarvitse.

Silloin tällöin olen joutunut muistuttamaan sitä naista, siis sitä kuka asuu täällä, milloin on ruoka aika. Se nainen on mutissut jotain pentujen ruokinnasta, ihan kuin minua kiinnostaisi. No eiköhän tämäkin ongelma koulutuksella ajan kanssa häviä.

Terkuin; Aamu